Sivustolla käytetään evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Selvä

www.rokote.fi

Usein kysytyt kysymykset

 

Mitä rokotuksia matkalla tarvitaan ja missä vaiheessa ne tulisi ottaa?

Suomen terveysviranomaisten suositus on, että jokaisella tulisi olla suoja vähintään jäykkäkouristusta, kurkkumätää, tuhkarokkoa, vihurirokkoa, sikotautia ja poliota vastaan. Nämä rokotteet kuuluvat kansalliseen rokotusohjelmaan ja yleensä ne saadaan lapsena neuvolassa. Jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokote on uusittava kymmenen vuoden välein. Lasten rokotusohjelmassa tehosteannos annetaan kaikille viimeisen kerran 14-15-vuotiaana.

Minne matka?

Se, mitä rokotuksia tarvitaan, vaihtelee maittain tautien esiintymisen ja yksilöllisen riskiarvion mukaan. Kannattaa perehtyä matkakohteen rokotussuosituksiin hyvissä ajoin ennen matkaa. Esimerkiksi hepatiitti A:ta ja B:tä esiintyy yleisesti läntisen Euroopan ulkopuolella esimerkiksi Baltiassa, Bulgariassa ja Kroatiassa. Hepatiitti A:ta on vuoden 2013 alusta lähtien esiintynyt myös läntisessä Euroopassa mm Italiassa, Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Irlannissa, Alankomaissa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa.

Kaukomaille matkaava voi joutua harkitsemaan laajempaa rokotussuojaa. Rokotusten lisäksi kaukomatkailija voi tarvita malarian estolääkitystä.

Tautien esiintyvyys ja rokotusten tarve voi vaihdella saman maan sisällä riippuen alueesta ja vuodenajasta. Sekin vaikuttaa, viettääkö öitä esim. luonnon helmassa vai turistikohteessa.

Tulevien matkojen varalle

Rokotteita harkittaessa kannattaa huomioida myös myöhemmin tehtävät matkat, joihin tarvitaan sama rokotesuoja.

Matkailijoiden rokotteet eivät pääsääntöisesti ole pakollisia, mutta joissakin maissa vaaditaan rokotuksia esim. keltakuumetta vastaan epidemioiden estämiseksi. Esimerkiksi joissakin Afrikan ja Etelä-Amerikan maissa matkustajilta vaaditaan todistusta keltakuumerokotuksesta ennen maahan saapumista tai sieltä poistumista. Saudi-Arabia vaatii kaikilta pyhiinvaellukseen osallistuvilta todistuksen rokotuksesta meningokokkitauteja vastaan.

Lasten rokottautumista harkitessa on hyvä muistaa, että monessa maassa päivähoidoissa ja kouluissa vaaditaan kaikilta mm. hepatiittisuoja. Tämä voi tulla ajankohtaiseksi, jos perhe oleilee pidempiä aikoja kohdemaassa tai nuori lähtee vaihto-oppilaaksi ulkomaille.

Ajoissa liikkeellä

Matkaa suunnittelevan perusterveen henkilön tulisi olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen viimeistään 1–2 kuukautta ennen matkaa, sillä neuvonta, rokotteiden hankkiminen ja rokottaminen voi viedä yllättävän paljon aikaa.

Varautuminen kannattaa aloittaa jo 2-3 kuukautta ennen matkaa, jos matka suuntautuu eksoottisempaan kohteeseen, matkalle lähtijä on raskaana tai matkaajalla on lääkitystä vaativia perussairauksia. Myöhäänkin rokottautuminen on parempi kuin ei ollenkaan, äkkilähdölläkin matkaava voi usein suojautua monilta taudeilta rokottautumalla.

Suojaavatko rokotteet taudeilta sataprosenttisesti?

Mikään rokote ei anna 100 % suojaa kaikille rokotetuille. Yleensä perusterveellä henkilöllä suojateho on kuitenkin erittäin hyvä. Joitakin rokotteita tarvitaan useampi annos ennen kuin suojateho on riittävä.

Jos on saanut kaikki rokotusohjelman rokotteet, tarvitseeko lisäksi muita rokotteita?

Lisärokotteiden tarve riippuu matkakohteesta sekä matkan luonteesta ja kestosta. Myös sillä on merkitystä, kuinka usein matkustaa. Iän tai perussairauksien perusteella laajempi suoja voi olla tarpeen, samoin kuin raskaana olevilla. Lisärokotteiden tarpeen voi arvioida terveydenhuollon ammattilainen. Kannattaa myös perehtyä maakohtaisiin rokotussuosituksiin ennen matkaa.

Mitä riskejä itsensä rokottamatta jättävä matkailija ottaa?

Ääritapauksessa, esimerkiksi keltakuume- tai meningokokkiepidemian yhteydessä, on riski sairastua tautiin, jossa on yli 20–30 % kuolleisuus hoidosta huolimatta. Hepatiitti A on luultavasti tavallisin rokotteella estettävä matkailijan tauti. Hyvin harva hepatiitti A:han sairastuneista kuolee tautiin, mutta tauti voi jatkua useita viikkoja ja heikentää yleiskuntoa niin, ettei esimerkiksi työnteko tai opiskelu onnistu. Rokottamaton voi myös levittää tautia muihin ihmisiin palattuaan Suomeen. Tällöin viranomainen joutuu estämään taudin leviämisen rokottamalla sairastuneen lähipiirin koulussa, kotona, töissä ja hoitopaikassa.

Miten rokotteiden ottaminen käytännössä tapahtuu? Missä rokotteet voi ottaa?

Rokotteita ja malarian estolääkitystä varten vaaditaan aina resepti. Julkisen terveydenhuollon puolella rokoteohjelman ulkopuoliset rokotteet on ostettava reseptillä apteekista.

Reseptinkirjoituskäytännöt vaihtelevat kunnittain. Kannattaa tarkistaa omasta terveyskeskuksesta, varataanko ensin aika hoitajan vai lääkärin vastaanotolle.

Rokotteen pistäminen vaatii yleensä uuden vastaanottoajan. Yksityisellä puolella matkarokotteita on yleensä saatavilla lääkäriasemalla, jolloin tarvetta erilliseen apteekkikäyntiin ei ole. Rokotusaika varataan terveyden- tai sairaanhoitajalle, joka hankkii tarvittaessa lääkäriltä ohjeistukset ja myös annostelee rokotteen. Tällöin käynnin yhteydessä maksetaan myös rokotteen hinta.

Rokotuskortti

Rokotuksesta kannattaa pyytää merkintä rokotuskorttiin. Jos rokote vaatii useamman kuin yhden annoksen, on hyvä samalla varata aika seuraavaa rokotuskertaa varten, koska tehosteiden ottaminen unohtuu helposti. Joiltain palveluntarjoajilta on myös saatavilla tekstiviestimuistutuksia rokotuksista ja tehosteannoksista. Kysy asiasta lisää terveydenhoitajaltasi. Muista säilyttää rokotteita aina jääkaapissa.

Mitä rokotteet maksavat?

Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet ovat Suomen kansalaisille maksuttomia. Rokotusohjelman ulkopuolelle jäävät rokotteet, kuten monet matkailijan rokotukset, HPV-rokote yli 15-vuotiaalle ja vesirokkorokote, on maksettava itse. Yksittäisten rokotteiden hintoja voit kysyä apteekista tai lääkäriasemaltasi. Yksityisessä terveydenhuollossa rokotteen antamisesta peritään yleensä pistospalkkio.

Mistä voi selvittää, mitä rokotuksia on saanut ja ovatko ne voimassa?

Rokotuksista ei toistaiseksi ole olemassa keskitettyä terveydenhuollon rekisteriä, josta saisi selvitettyä, mitä rokotuksia kukin on milloinkin saanut. Annetut rokotukset merkitään lapsena neuvolakorttiin ja koululaisilla sekä opiskelijoilla erilliseen rokotuskorttiin. Myös armeijassa annetut rokotukset merkitään armeijasta annettavaan rokotuskorttiin. Nämä rokotuskortit tulee itse säilyttää, ja niitä voi täydentää sitä mukaa kun rokotuksia kertyy lisää.

Mitä tehdä, jos en löydä omaa rokotuskorttiani?

Jos et löydä omaa rokotuskorttiasi, ota yhteyttä omaan terveysasemaasi, koulu- tai työterveydenhuoltoon, joilla pitäisi olla tiedot annetuista rokotteistasi tallennettuna. Kun saat tiedot selville, voit kirjata rokotuksesi uuteen rokotuskorttiin.

Yksityiset lääkäriasemat, jotkut kunnat ja Taltioni osuuskunta tarjoavat sähköistä rokotuskorttipalvelua. Terveydenhuollon yksiköt tallentavat rokotustietoja myös Kantaan. Omia potilastietoja voi tarkastella Omakanta-palvelussa, jonne kirjaudutaan kanta.fi-sivujen kautta. 

Entä jos rokotussarja on jäänyt kesken, viivästynyt tai ei muista, mitä rokotuksia on saanut?

Jos rokoteannoksia on otettu suositeltua vähemmän, rokotteen antama suoja jää heikommaksi tai lyhytkestoisemmaksi kuin oikein annostellun rokotussarjan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) suosittelee, että kesken jäänyttä rokotesarjaa ei tarvitse aloittaa uudelleen alusta eikä ylimääräisiä annoksia tarvitse ottaa. Vaikka rokoteannosten väli olisikin epäsäännöllinen tai suositeltua pidempi, jatketaan sarjaa aina siitä, mihin se on jäänyt.

Miten usein rokotukset pitää uusia?

Rokotesuojan kesto vaihtelee rokotteesta riippuen muutamasta vuodesta aina elinikäiseen suojaan. Perusrokotteista jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja hinkuyskätehoste tulisi ottaa 10 vuoden välein, ja poliotehoste (niihin maihin, joihin sitä tarvitaan) viiden vuoden välein. Tuhkarokko-vihurirokko-sikotautirokotteen suoja on kahden annoksen jälkeen elinikäinen. Hepatiitti A -rokotteen suoja on vähintään 30-40 vuotta tai jopa elinikäinen, ja hepatiitti B -rokotteen suoja on nykytiedon mukaan elinikäinen.

Noin 10 prosentille rokotetuista ei synny hepatiitti B -suojaa. Suoja voidaan varmistaa määrittämällä vasta-ainetasot 6-8 viikon kuluttua viimeisestä rokoteannoksesta. Jos perusrokotussarjan jälkeen ei ole syntynyt riittävää suojaa ja toistuva altistus on odotettavissa, rokotussarjan uusintaa suositellaan.

Keltakuumerokotustodistus on voimassa elinikäisesti WHO:n kesäkuussa 2016 antaman julistuksen mukaan.

Kuinka paljon maakohtaiset rokotussuositukset vaihtelevat vuosittain?

Eniten vaihtelua on suosituksissa, jotka koskevat tauteja, jotka aiheuttavat nopeasti laajoja epidemioita. Tällaisia tauteja ovat hepatiitti A, tuhkarokko, keltakuume ja polio. Esim. Tadžikistanissa oli vuonna 2010 laaja polioepidemia, jonka yhteydessä tauti levisi Venäjälle, Kazakstaniin ja muihin lähimaihin. Tämän seurauksena Suomessa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) muutti poliorokotussuositustaan siten, että alueelle matkustavan tulisi ottaa poliotehoste viiden vuoden välein.

Vaikuttaako vuodenaika (esim. sadekausi) tarvittaviin rokotuksiin tai malarialääkitykseen?

Riski sairastua joihinkin tauteihin vaihtelee vuodenajan mukaan. Hyttysten välityksellä leviäviä tauteja kuten keltakuumetta ja Japanin aivotulehdusta esiintyy selvästi enemmän sadekauden aikaan. Afrikan meningiitti eli aivokalvontulehdusepidemia sen sijaan alkaa yleensä viileän, kuivan kauden aikana.

Pitääkö Eurooppaan matkustaessa huolehtia rokotussuojasta?

Vaikka kyseessä olisikin tuttu ja turvallinen lomakohde, kannattaa tarkistaa kohteen rokotussuositukset ennen matkaa.

Tuhkarokkoa esiintyy edelleen useissa Euroopan maissa. Euroopan maihin matkatessa tulisi olla varma siitä, että on sairastanut tuhkarokon tai saanut MPR-rokotuksen. Suomen ja läntisen Euroopan ulkopuolella esiintyy yleisesti hepatiitti A:ta ja B:tä esimerkiksi Baltiassa, Bulgariassa ja Kroatiassa.

Lisäksi puutiaisaivotulehdusta eli TBE:tä vastaan suositellaan rokotetta matkustettaessa Baltian maihin ja Keski-Eurooppaan, etenkin Alpeille, jos tarkoituksena on retkeillä ja oleskella pidempiä aikoja luonnossa.

Tarvitaanko Suomessa rokotuksia ja mitä hyötyä niistä voi olla?

Kansallisen rokotusohjelman rokotteet on hyvä olla kunnossa myös kotimaassa. Lisäksi on hyvä muistaa, että influenssa, joka ei yleensä perusterveelle ole vakava tauti, voi kuitenkin pilata talvilomalle lähdön. Vuotuisen influenssaepidemian huippu sattuu usein juuri hiihtoloman aikaan.

Myös lapsen vesirokko voi pilata perheen matkan, koska sairaan lapsen kanssa ei saa matkustaa lentokoneella tartuntavaaran vuoksi. Tästä syystä koko matka voi peruuntua tai kotiinpaluu siirtyä osalta perheen jäsenistä.

Matkavakuutus korvaa sairaan lapsen lisäksi vain yhden huoltajan kulut matkan pidentymisen johdosta.

Rokote puutiaisaivotulehdusta vastaan voi olla tarpeen, mikäli lomailee alueilla, joilla tautia esiintyy.

Onko rokotteiden ottamiselle jotain yläikärajaa?

Ei ole. Iäkkäämmän matkailijan rokotussuojasta tulisi siis huolehtia vähintään yhtä huolellisesti kuin lasten ja työikäisten rokotesuojasta. Rokotteella saatava suoja voi jäädä heikommaksi, koska ikääntyneen ihmisen immuunijärjestelmä toimii osin puutteellisesti. Moni sairaus on myös rajumpi vanhemmalla iällä.

Onko iäkkäämmille matkailijoille erityisiä rokotussuosituksia?

65 vuotta täyttäneiden tulisi ottaa kausi-influenssarokote joka syksy kansallisen rokoteohjelman mukaisesti. Joissakin maissa rokotetaan myös keuhkokuumetta, aivokalvontulehdusta ja yleistynyttä bakteeri-infektiota aiheuttavaa pneumokokkibakteeria vastaan.

Voiko raskaana oleva ottaa rokotuksia?

Raskaus altistaa sekä äidin että sikiön infektiotaudeille. Osa infektiosairauksista (esimerkiksi malaria) on raskauden aikana vaikeampia tai jopa henkeä uhkaavia. Osaan infektioista liittyy kuolemaan johtavan sairauden, keskenmenon tai epämuodostumien riski (vesirokko, vihurirokko, hepatiitti B -kantajuus).

Elävää, heikennettyä taudinaiheuttajaa sisältäviä rokotteita (esimerkiksi keltakuume-, MPR- ja vesirokkorokotteet) ei tulisi ottaa raskauden aikana. Muita rokotteita voi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan yleensä antaa turvallisesti myös raskauden aikana. Rokottamisen riskeistä ja hyödystä kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa.

On turvallisempaa lykätä matkaa synnytyksen jälkeiseen aikaan, jos matka suuntautuu alueelle, jossa sairastumisriski on suuri eikä ennaltaehkäisevää rokotetta ole mahdollista ottaa.

Voiko raskaana oleva matkustaa malaria-alueelle?

Malaria voi olla hengenvaarallinen tauti. Raskauden aikana taudin vaarallisuus korostuu entisestään. Odottavan äidin sairastumisen lisäksi malarialoiset voivat aiheuttaa keskenmenoja, vaurioittaa istukkaa ja aiheuttaa vaikean malarian vastasyntyneelle.

Lääkitykset ja suositellut matka-ajankohdat

Joitakin malarian estolääkkeitä voi käyttää raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana, vaikkakin aihetta on tutkittu vain vähän. Toiset estolääkkeet eivät sovellu käytettäväksi raskauden aikana.

Kysy neuvoa lääkäriltäsi. Minkään estolääkkeen suojateho ei ole täydellinen ja raskauden aikana malaria-alueilla tulee suojautua hyttysiltä tavanomaista huolellisemmin. Kannattaa myös harkita, voisiko matkakohteeksi valita alueen, jolla malariaa ei esiinny, tai lykätä matkan toteutettavaksi vasta synnytyksen jälkeen.

Tarvitseeko reppureissaajan ottaa huomioon jotain erityistä rokotusten osalta?

Reppureissaajien rokotusten tarve riippuu matkan kestosta, matkareitistä ja matkakohteen olosuhteista. Reppu selässä tehdyt matkat kohdistuvat usein kaukomaille, turisti- ja kaupunkialueiden ulkopuolelle ja reissaajat kokeilevat usein tavallisesta poikkeavia harrastuksia.

Seikkailumatkalla pitää varautua siihen, että hygieniataso voi olla alhaisempi, hyttysille altistuu enemmän ja hoitoa vaativien onnettomuuksien riski on suurempi.

Budjettimatkalaisella kukkaron nyörit saattavat olla kireällä, mutta tarvittavat rokotukset on hyvä laskea matkan kokonaiskustannuksiin, koska matkalla saatu tartuntatauti voi pilata koko reissun tai johtaa pitkäaikaisiin terveysongelmiin.

Mitä rokotteita lapset tarvitsevat Suomen ulkopuolella?

Lasten perusrokotteet tarjotaan pääsääntöisesti neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ohjeen mukaisesti ulkomaille lähtiessä voi olla tarvetta myös yleistä rokotusohjelmaa täydentäville rokotteille. Kansallisen rokotusohjelman rokotteet suojaavat lasta jäykkäkouristusta, kurkkumätää, hinkuyskää, poliota, rotavirusta, pneumokokkitauteja, tuhkarokkoa, sikotautia, vihurirokkoa ja hemofilusbakteerin aiheuttamia vakavia infektioita vastaan.

Rokotusohjelman muutokset

Lasten rokotusohjelman rokotteita voidaan myös tarvittaessa aikaistaa tapauskohtaisesti. Keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tarkemmin.

Lisärokottaminen

Muut rokotussuositukset vaihtelevat matkakohteittain ja tartuntatautiriskit voivat vaihdella samankin maan sisällä alueittain tai matkan luonteen mukaan. Eri maihin suositellut rokotteet voit tarkistaa maakohtaisista rokotussuosituksista. Osan rokotteista voi antaa jo vastasyntyneelle (esimerkiksi hepatiitti B -rokote). Osalla rokotteista on alaikäraja, joka johtuu yleensä siitä, että rokotteen antaminen ennen suositusikää voi tuottaa heikomman immuunivasteen (esimerkiksi hepatiitti A- ja hepatiitti A+B -rokote annetaan vasta 1 vuotta täyttäneelle). Vaikka alle kouluikäiset sairastavat A-hepatiitin useimmiten oireettomina, tauti saattaa tarttua muihin lapsiin ja aikuisiin, joten ehkäiseminen rokottamalla on suositeltavaa.

Sijoitus tulevaisuuteen

Monilla rokotteista suoja on elinikäinen. Rokotussuojaa suunniteltaessa kannattaakin miettiä myös tulevia matkoja. Varsinkin lapset tulevat matkustamaan todennäköisesti elämänsä aikana huomattavasti.   

Varhainen, suunniteltu ja kunnollinen suojautuminen on usein järkevämpää kuin jokaista matkaa edeltävät, toistuvat lääkärikäynnit.

Mitä pitäisi ottaa huomioon, kun lähtee perheen kanssa äkkilähdöllä etelään?

Ennen matkan varaamista kannattaa tarkistaa, onko matkakohteessa terveysvaaroja, joihin varautuminen vie aikaa. Esimerkiksi keltakuumerokotetodistus, joka voidaan vaatia monissa Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa tulee voimaan vasta 10 vrk rokottamisen jälkeen. Myös malarian estolääkitys, valitusta estolääkityksestä riippuen, tulisi aloittaa ainakin 1-2 vrk ennen malaria-alueelle saapumista. Lyhyessäkin ajassa voidaan antaa suojaa monia rokotteilla ehkäistäviä sairauksia vastaan, joten lääkäriin tai terveydenhoitajaan kannattaa olla yhteydessä heti, kun äkkilähtö varmistuu.

Ennen matkalle lähtöä tulisi aina huolehtia siitä, että mahdolliset matkalla tapahtuvat tapaturmat tai sairastumiset ovat matkavakuutuksen piirissä. Useimmat aikuisten matkavakuutukset kattavat myös matkalla mukana olevat alle 16-vuotiaat lapset. Vakuutusehdoista kannattaa aina tarkistaa matkaan ja sen kestoon liittyvät erityisehdot. 

Miten lapset voi suojata malarialta?

Malaria-alueelle matkustettaessa on suojattava itsensä ja lapset tautia levittäviltä hyttysiltä ja käytettävä sopivaa estolääkitystä. Malariaa levittävät hyttyset liikkuvat hämärän ja pimeän aikaan. Malaria-alueilla kannattaa iltaisin pukeutua vaaleisiin peittäviin vaatteisiin ja käyttää iholla ja vaatteissa DEET- tai ikaridiini-nimisiä kemikaaleja sisältäviä hyttyskarkotteita. DEET-karkotteet sopivat yli kahden kuukauden ikäisille lapsille. Hyttyset kannattaa myös myrkyttää sisätiloista, ovet ja ikkunat suojata hyttysverkoin ja sängyn suojana käyttää hyttysverkkoa. Hyttysiltä kannattaa suojautua myös päivällä, sillä ne saattavat levittää mm. keltakuumetta, denguekuumetta ja Japanin aivokuumetta matkakohteesta riippuen.

Malarianestolääkitys valitaan aina matkakohteen ja -suunnitelman mukaan. Malarialoisen herkkyys eri estolääkityksille vaihtelee alueittain. Lapsilla malarian ehkäisyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska he sairastuvat aikuisia herkemmin malarian vaikeisiin muotoihin. Vauvoille sopivia estolääkitysvaihtoehtoja löytyy, kunhan lapsen paino ylittää 5 kg. Selvitä maakohtaiset suositukset hyvissä ajoin ennen matkaa.

Miten hoidetaan lomamatkalla ripuliin sairastunutta lasta?

Turistiripulin ennaltaehkäisyssä tärkeintä on hyvä käsi- ja ruokahygienia. Tästä huolimatta moni sairastuu matkan aikana. Lapset sairastavat ripulitauteja enemmän kuin aikuiset sekä Suomessa että ulkomaan matkoilla. Lasten rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote suojaa rotavirustartunnalta, joka on yleisimpiä ripulin aiheuttajia lapsilla.

Oireet

Turistiripulin oireet vaihtelevat lievistä vatsakivuista ja ulosteen löysyydestä aina rajuun oksenteluun, ripuliin ja kuumeeseen. Keskimäärin tauti kestää pari päivää ja paranee itsestään, mutta varsinkin lapsilla oireet voivat kestää selvästi pitempäänkin. Joihinkin taudinaiheuttajiin, kuten giardiaan tai ameebaan, voi liittyä viikkoja tai kuukausia jatkuvat vatsaoireet.

Hoito

Äkillisen ripulin hoidossa tärkeintä on riittävä nesteytys. Parasta nesteytystä on ripulitaudin hoitoon tarkoitettu neste (tai jauhepussi, josta tehdään juomaa), joka sisältää vettä, suoloja ja sokeria sopivassa suhteessa. Laimeat mehut tai maito käyvät myös hyvin. Rintamaidolla olevan vauvan imetystä tulee jatkaa tehostetusti. Nestettä, esim. laimeaa mehua tai velliä kannattaa antaa usein, pieniä määriä kerrallaan. Annetusta nestemäärästä kannattaa pitää kirjaa. Suolen toimintaa hidastavat tai estävät lääkkeet voivat olla vaarallisia, eikä niitä tulisi käyttää lapsilla lainkaan.

Lämpimässä ilmastossa rajumpioireinen tauti voi nopeasti johtaa merkittävään nestevajeeseen ja yleisvoinnin heikkenemiseen. Mikäli ripuli tai oksentelu on rajua, juominen ei onnistu, ulosteessa on verta tai lapsi on veltto, tulee hänet viedä heti lääkäriin.

Mitä tulee tehdä, jos kulkukoira puree?

Mitä alkeellisempiin olosuhteisiin matkustaa, sitä varovaisemmin eläimiin kannattaa suhtautua esim. vesikauhutartunnan vuoksi. Ihminen saa yleensä vesikauhutartunnan sairaan eläimen puremasta, mutta se on teoriassa mahdollinen myös, jos eläimen sylkeä joutuu haavaan tai limakalvolle. Sairastunut eläin voi käyttäytyä epänormaalisti.

Varsinkin kehitysmaissa kannattaa jokainen puremavamma ja siihen mahdollisesti liittyvä vesikauhuriski arvioida lääkärin vastaanotolla.

Ensiapu

Jos eläin puree tai sen sylkeä joutuu limakalvolle, puhdistetaan haava välittömästi ja huolellisesti vedellä ja saippualla ja hakeudutaan lääkärin hoitoon. Altistuksen jälkeen annetulla vesikauhuvasta-aineella ja -rokotussarjalla on hyvä teho, jos ne päästään aloittamaan 24 tunnin sisällä altistumisesta. Haavan asianmukaiseen hoitoon voi kuulua myös jäykkäkouristustehosteen anto sekä antibioottihoito.

Mitä, jos joutuu lapsen kanssa lääkäriin ulkomailla?

Koko perheelle tulee aina olla matkavakuutus. Euroopan matkoja varten kannattaa lisäksi hankkia Kelan Eurooppalainen sairaanhoitokortti. Selvitä ennen matkaa vakuutusyhtiön ohjeet sairastumisen varalle ja tallenna puhelimeen vakuutusyhtiön hätätilanteita varten annettu puhelinnumero. Sairaalahoitoon joutumisesta tai matkasuunnitelmien muuttumiseen johtavasta sairaudesta kannattaa olla yhteydessä vakuutusyhtiöön mahdollisimman pian.

Monien sairauksien hoitokäytännöt ovat ulkomailla erilaisia kuin Suomessa. Valitettavasti on esimerkkejä tapauksista joissa turistille on määrätty tarpeettomia lääkkeitä ja tehty toimenpiteitä, joiden hyöty on kyseenalainen, mutta jotka tuovat palveluntarjoajalle tuloja. Huonon hygienian maissa lääketieteelliset hoitotoimenpiteet voivat altistaa HIV:lle ja hepatiitti B -infektiolle. Yhteys oman vakuutusyhtiön lääkäriin parantaa yleensä selvästi annetun hoidon tasoa.

Rokotuksesta kannattaa pyytää merkintä rokotuskorttiin. Jos rokote vaatii useamman kuin yhden annoksen, on hyvä samalla varata aika seuraavaa rokotuskertaa varten, koska tehosteiden ottaminen unohtuu helposti. Joistain rokotteista on myös saatavilla tekstiviestimuistutus. Kysy asiasta lisää hoitajaltasi. Muista säilyttää rokotteita aina jääkaapissa.

 

Viitteet

Lasten ja nuorten rokotukset. THL.
https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/eri-ryhmien-rokotukset/lasten-ja-nuorten-rokotukset (ladattu 18.1.2017)
Polio. Matkailijan terveysopas. THL.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00046 (ladattu 18.1.2017)
Influenssarokote. THL.
https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/kausi-influenssarokote (ladattu 18.1.2017)
Hepatitis B. WHO.
http://www.who.int/mediacentre/factsheets/fs204/en/ (ladattu lokakuussa 2016)
Rapid Outbreak Assessment: Outbreak of hepatitis A in EU/EEA countries. ECDC.
http://ecdc.europa.eu/en/publications/_layouts/forms/Publication_DispForm.aspx?List=4f55ad51-4aed-4d32-b960-af70113dbb90&ID=1072 (ladattu lokakuussa 2016)
Yakovenko, M.L. et al. The 2010 outbreak of poliomyelitis in Tajikistan: epidemiology and lessons learnt. Eurosurveillance, Volume 19, Issue 7, 20 February 2014
http://www.eurosurveillance.org/ViewArticle.aspx?ArticleId=20706 (ladattu  lokakuussa 2016)
Travelers' Health. Yellow Book. CDC.
http://wwwnc.cdc.gov/travel/page/yellowbook-home-2014/ (ladattu lokakuussa 2016)
Countries with risk of yellow fever transmission and countries requiring yellow fever vaccination. WHO.
http://www.who.int/ith/2016-ith-annex1.pdf?ua=1 (ladattu marraskuussa 2016)
Raskaana olevat. Matkailijan terveysopas. THL.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=54712 (ladattu 14.12.2016)
Lapset. Matkailijan terveysopas. THL.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=54713 (ladattu 14.12.2016)
Matkaripuli. Matkailijan terveysopas. THL.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00015 (ladattu 14.12.2016)