www.rokote.fi

Vyöruusu

Tauti ja sen oireet

Vyöruusu eli herpes zoster on kivuliaana, rakkulaisena ihottumana ilmentyvä infektiotauti, jonka aiheuttaa elimistöön jääneen vesirokkoviruksen (varicella zoster) aktivoituminen. Yli 95 % suomalaisista aikuisista on sairastanut vesirokon 12 ikävuoteen mennessä ja näin ollen lähes koko Suomen aikuisväestöllä on riski saada vyöruusu aikuisiällä.

Vyöruusun ensioire on yleensä kipu. Vyöruusukipu on hermokipua, joka voi tuntua monella eri tavalla - se voi olla jatkuva särkevä tai polttava kipu, sähköiskumaista tuikkauskipua, kutinaa tai ihon kosketusarkuutta. Yli puolet (65 %) vyöruusupotilaista luokittelee kivun voimakkaaksi (vähintään 7 asteikolla 1-10). Muita oireita voivat olla kuume, päänsärky ja yleinen sairaudentunne.

Muutaman päivän kuluessa kipuoireiden alkamisesta ilmaantuu rakkulainen ihottuma, tyypillisimmin toispuoleisesti keskivartalon tai kasvojen alueelle. Rakkuloita muodostuu noin viikon ajan ja ihottuma paranee yleensä muutamassa viikossa. Lähes kaikilla potilailla on kuitenkin kipua tai kosketusarkuutta vielä muutamia viikkoja ihottuman parannuttua ja osalla kipu kroonistuu (ks. vyöruusun jälkitaudit).

Yleensä vyöruusun sairastaa vain kerran, mutta osa sairastuu siihen uudelleen tai jopa useita kertoja.

Vyöruusu saatetaan toisinaan sekoittaa ruusuun, joka puolestaan on vakava ihon ja ihonalaiskudoksen bakteeri-infektio ja esiintyy useimmiten toispuolisesti alaraajassa. Ruusua aiheuttaa streptokokkibakteeri, ja se edellyttää välitöntä hakeutumista päivystykseen.

Vyöruusun riski kasvaa iän myötä

On arvioitu, että 10–30 % väestöstä sairastaa vyöruusun elämänsä aikana. Ikääntymisen myötä immuunijärjestelmän toiminta heikkenee, minkä myötä vyöruusun riskin kasvaa. Vyöruusu sairastetaankin useimmiten yli 50-vuotiaana. Suurin osa vyöruusun sairastavista on perusterveitä, mutta mikäli vastustuskyky on heikentynyt esimerkiksi jonkin sairauden tai lääkityksen takia, sairastumisriski on suurempi.

JOS OLET
50
VUOTTA TÄYTTÄNYT

Elimistön puolustuskyky heikkenee iän myötä, jolloin elimistössä oleva vyöruusuvirus saattaa aktivoitua.

Vyöruusun jälkitaudit

Useimmiten vyöruusun oireet kestävät noin 3–5 viikkoa ja ihottuma paranee itsestään. Osa vyöruusun sairastaneista saa kuitenkin jäkitauteja eli komplikaatioita, jotka voivat aiheuttaa pitkäaikaisia terveysongelmia.

Yleisin komplikaatio on vyöruusukivun pitkittyminen. Polttava, pistelevä tai särkevä hermokipu jatkuu alueella, jossa vyöruusun ihottumaoireet ilmenivät. Mikäli kipu kestää yli kolme kuukautta, puhutaan vyöruusun jälkeisestä hermosärystä eli postherpeettisestä neuralgiasta. Postherpeettinen neuralgia voi kestää kuukausia tai jopa vuosia ja sen lääkkeellinen hoito on haasteellista. Postherpeettinen neuralgia kehittyy n. 10-33 %:lle vyöruusun sairastaneista ja sen riski kasvaa merkittävästi iän myötä.

Noin 10–25 %:ssa tapauksista vyöruusu tulee kasvojen alueelle, jolloin infektio on silmän lähellä olevassa hermossa. Ihottuma voi tällöin levitä silmän ympärille sekä silmään, mikä voi vaurioittaa silmän rakenteita ja johtaa pitkäaikaiseen kipuun ja jopa näönmenetykseen.

Muita harvinaisimpia vyöruusun komplikaatioita ovat mm. aivokalvontulehdus, aivokuume ja aivohalvaus.

Vyöruusun hoito

Vyöruusua hoidetaan viruslääkkeillä ja kolmen vuorokauden sisällä aloitettuna hoito voi lyhentää ihottumavaiheen kestoa. Vyöruusukipua voidaan pyrkiä lievittämään erilaisilla kipulääkkeillä.

Vyöruusu ei tartu vyöruusuna henkilöstä toiseen. Vyöruusun aiheuttaa vesirokkovirus, joka on jäänyt elimistöön aiemmin sairastetun vesirokon jäljiltä. Vyöruusuihottuman aikana rakkuloissa on vesirokkovirusta, jolloin on olemassa mahdollisuus että niistä tarttuu vesirokko henkilöön, joka ei ole sairastanut vesirokkoa tai saanut vesirokkorokotusta.

 

 

Vyöruusun ehkäisy

Vyöruusua voi ehkäistä vain rokottautumalla.

Viitteet

Bollaerts et al. A systematic review of varicella seroprevalence in European countries before universal childhood immunization: deriving incidence from seroprevalence data. Epidemiol Infect. 2017;145(13):2666-2677.

CDC. MMWR. Prevention of Herpes Zoster. 2008. CDC, Prevention of herpes zoster: recommendations of the Advisory Committee on Immunization Practices (ACIP), MMWR. 2008 May; 57(RR-5):1-30.

CDC, Shingles (Herpes Zoster): https://www.cdc.gov/shingles/about/index.html (ladattu joulukuussa 2021)

Curran D et al. J Gerontol A Biol Sci Med Sci 2019;74:1231–1238

Haanpää. Neuropaattisen kivun hoito-opas. 2007. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.

Haanpää: Neuropaattisen kivun näyttöön perustuva hoito. 2004;120(2):213-220. Lääkäriseura Duodecim.

Kansanterveyslaitoksen asettama lasten vesirokkorokotustyöryhmän selvitys, 2008.

Kawai et al. Systematic review of incidence and complications of herpes zoster: towards a global perspective. BMJ Open. 2014;4(6):e004833.

Kimberlin DW, Whitley RJ. Varicella-zoster vaccine for the prevention of herpes zoster. N Engl J Med. 2007 Mar;356(13):1338-43.

Levin MJ, Immune senescence and vaccines to prevent herpes zoster in older persons. Curr Opin Immunol. 2012 Aug;24(4):494-500.

Pellissier et al. Evaluation of the cost-effectiveness in the United States of a vaccine to prevent herpes zoster and postherpetic neuralgia in older adults. Vaccine. 2007;25(49):8326-37.

Vyöruusu. Lääkärikirja Duodecim / Duodecim Terveyskirjasto. 2021. Kustannus Oy Duodecim.

Terveyskirjasto, Vyöruusu: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00554 (ladattu joulukuussa 2021)​

Terveyskirjasto, Ruusu: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00065 (ladattu joulukuussa 2021)

THL, vesirokko: https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/taudit-ja-torjunta/taudit-ja-taudinaiheuttajat-a-o/vesirokko  (ladattu joulukuussa 2021)

THL, vesirokkorokote: https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset/rokotteet-a-o/vesirokkorokote (ladattu joulukuussa 2021)