Meningokokki, Neisseria meningitidis, on bakteeri, joka voi aiheuttaa aivokalvotulehduksen (meningiitin), vaikean yleisinfektion tai jopa nopeasti kuolemaan johtavan verenmyrkytyksen. Oireita ovat kuume, niskajäykkyys, tajunnanhäiriöt ja nopeasti heikkenevä yleistila. Harvinaisuudestaan huolimatta meningokokki-infektio voi olla vakava: jopa joka viidennelle aiheutuu pysyviä vammoja (kuten raajan amputaatio, ihon arpeutuminen, oppimisvaikeudet) ja noin joka kymmenes menehtyy tautiin. Meningokokkeja on useita eri seroryhmiä, joista tärkeimmät ovat A, B, C, W, X ja Y. Näiden ryhmien meningokokit voivat aiheuttaa epidemioita.
Suomessa on saatavilla kaksi meningokokki ACWY-rokotetta, ja kaksi meningokokki B-rokotetta. Näin ollen suoja meningokokin yleisimpiä seroryhmiä vastaan saavutetaan kahdella eri rokotteella. Annostus, tehosteannoksen tarve ja aikataulu vaihtelevat valmisteen ja rokotettavan iän mukaan. Keskustele lääkärin tai hoitajan kanssa rokotustarpeista. Varaa aika täältä.
Suomessa meningokokkirokotteet tarjotaan kansallisessa rokotusohjelmassa kohdennetusti eri syistä kohonneessa riskissä oleville henkilöille. Meningokokki ACWY -rokotetta tarjotaan puolustusvoimissa varusmiespalvelukseen ja naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen astuville. Meningokokki ACWY- ja meningokokki B -rokotetta tarjotaan tiettyihin lääketieteellisiin riskiryhmiin kuuluville, eli henkilöille, joilla on pernan puutos tai vajaatoiminta (kattaen myös sirppisoluanemiaa sairastavat ja potilaat, joilla esiintyy kroonista käänteishyljintää kantasolusiirron jälkeen), komplementtipuutos, tai komplementin aktivaatiota estävä lääkitys. Lisäksi meningokokkitautiin sairastuneen lähipiirille tarjotaan taudin torjumiseksi meningokokkirokotetta.
Pienet lapset
Suomessa meningokokkirokotukset eivät kuulu lasten kansalliseen rokotusohjelmaan. Monissa maissa (kuten Iso-Britanniassa, Italiassa, Liettuassa, Portugalissa, Yhdysvalloissa ja Australiassa) ne kuuluvat joko lasten tai nuorten rokotusohjelmiin.
Teini-ikäiset
Meningokokkirokotusta saatetaan vaatia vaihto-oppilailta esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa, Iso-Britanniassa tai muissa länsimaissa. Lisäksi rokottautumista suositellaan matkailijoille, mikäli matkakohteeseen tai matkan luonteeseen liittyy kohonnut tartuntariski.
Matkailijat
Matkailijoiden täytyy huolehtia rokottautumisestaan itse. Rokotusta suositellaan erityisesti matkailijoille, jotka oleskelevat turistikohteiden ulkopuolella alueilla, joilla meningokokkitauteja esiintyy jatkuvasti tai epidemioina. Rokotuspäätös perustuu yksilölliseen riskiarviointiin, ja siihen vaikuttaa erityisesti matkan luonne, matkakohde ja siellä vallitsevien meningokokkien epidemiologinen tilanne. Keskustele lääkärin tai hoitajan kanssa rokotustarpeista. Varaa aika täältä.
Meningokokki-infektioita voi esiintyä kenellä tahansa, mutta pienet lapset ja nuoret aikuiset kuuluvat suurimpaan riskiryhmään. Meningokokki-infektiot ovat yleisimpiä vauvoilla ja alle 5-vuotiailla lapsilla. Teini-ikäiset ja nuoret aikuiset ovat seuraavaksi suurin riskiryhmä. Myös matkailuun liittyy riskejä - esimerkiksi vaihtoon lähteminen tai pidempiaikainen oleskelu ulkomailla voivat altistaa meningokokkitartunnalle.
Meningokokkibakteerien yleisyys vaihtelee eri puolilla maailmaa:
Meningokokkitauteja esiintyy kautta maailman, mutta korkein ilmaantuvuus on Afrikassa Saharan eteläpuolella päiväntasaajan seudulla, ns. meningiittivyöhykkeellä. Tällä alueella meningokokkitautitapauksia ilmaantuu jatkuvasti, erityisesti joulukuusta kesäkuuhun. Suomessa todetaan vuosittain noin 20 meningokokkitautitapausta, ja Euroopassa noin 3000 tapausta vuodessa.
Meningokokki B on yleisin Euroopassa, Yhdysvalloissa, ja monessa muussa länsimaassa esiintyvä meningokokkibakteeri. Euroopassa, Kanadassa ja Australiassa meningokokki B aiheuttaa noin puolet tapauksista. Myös Suomessa B-seroryhmän meningokokki aiheuttaa valtaosan meningokokkitautitapauksista.
Meningokokki tarttuu läheisessä kontaktissa pisara- tai kosketusteitse joko oireettomasta kantajasta tai oireilevasta potilaasta. Useimmiten seurauksena on oireeton nielukantajuus, mikä ei vaadi toimenpiteitä. Nielukantajuutta esiintyy noin 5–10 prosentilla väestöstä. Pienelle osalle tartunnan saaneista voi kehittyä vakava infektio, yleensä 3–4 vuorokauden kuluttua tartunnasta.
Tartunnan lähteitä