Sivustolla käytetään evästeitä. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää Selvä

Rokote.fi
Rokote.fi  

Usein kysytyt kysymykset

Täältä löydät yleisimmät matkailuterveyteen liittyvät kysymykset ja niiden vastaukse, aihealueittain. Klikkaamalla kysymystä näet vastauksen.

 

Mitä rokotuksia matkalla tarvitaan ja missä vaiheessa ne tulisi ottaa?

Suomen terveysviranomaisten suositus on, että jokaisella tulisi olla suoja vähintään jäykkäkouristusta, kurkkumätää, tuhkarokkoa, vihurirokkoa ja sikotautia vastaan. Nämä rokotteet kuuluvat kansalliseen rokotusohjelmaan, ja yleensä ne saadaan lapsena neuvolassa. Jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokote on uusittava kymmenen vuoden välein. Lasten rokotusohjelmassa se annetaan kaikille viimeisen kerran 14-15-vuotiaana.

Matkailijan terveysopas THL Duodecim http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=54739 [viitattu 24.4.2014]

Rokottajan käsikirja Lapset ja nuoret http://www.thl.fi/fi_FI/web/rokottajankasikirja-fi/lapset-ja-nuoret(viitattu 29.4.2014)

Minne matka?

Se, mitä rokotuksia lisäksi tarvitaan, vaihtelee maittain tautien esiintymisen ja yksilöllisen riskiarvion mukaan. Kannattaa perehtyä matkakohteen rokotussuosituksiin(Maakohtaiset rokotesuositukset) hyvissä ajoin ennen matkaa. Esimerkiksi hepatiitti A:ta ja B:tä esiintyy yleisesti läntisen Euroopan ulkopuolella esimerkiksi Baltiassa, Bulgariassa ja Kroatiassa. Hepatiitti A:ta on vuoden 2013 alusta lähtien esiintynyt myös läntisessä Euroopassa mm Italiassa, Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Irlannissa, Alankomaissa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa.

Lisäksi hepatiitti B:tä esiintyy kohtalaisesti myös Espanjassa ja Portugalissa. Kaukomaille matkaava voi joutua harkitsemaan laajempaa rokotussuojaa. Rokotusten lisäksi kaukomatkailija voi tarvita malarian estolääkitystä.

Tautien esiintyvyys ja rokotusten tarve voi vaihdella saman maan sisällä riippuen alueesta ja vuodenajasta. Sekin vaikuttaa, viettääkö öitä esim. luonnon helmassa vai turistikohteessa.

European Centre for Disease Prevention and Control. Outbreak of hepatitis A in EU/EEA countries – Second update, 11 April 2014. Stockholm: ECDC; 2014.

Hepatiitti B -viruksen kantajien osuus väestössä - Matkailijan terveysopas - THL / Duodecim http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00111

Tulevien matkojen varalle

Rokotteita harkittaessa kannattaa huomioida myös myöhemmin tehtävät matkat, joihin tarvitaan sama rokotesuoja. Matkailijoiden rokotteet eivät pääsääntöisesti ole pakollisia, mutta todistusta esim. voimassa olevasta keltakuumerokotuksesta voidaan vaatia matkustettaessa maihin, joissa keltakuumetta esiintyy (monet Afrikan ja Etelä-Amerikan maat), tai matkan jatkuessa näistä maista edelleen muihin maihin, joihin keltakuume voisi matkustajien mukana levitä. Saudi-Arabia vaatii rokotteen meningokokkitauteja vastaan kaikilta vuotuiseen pyhiinvaellukseen osallistuvilta.

Lasten rokottautumista harkitessa on hyvä muistaa, että monessa maassa päivähoidoissa ja kouluissa vaaditaan kaikilta mm. hepatiittisuoja. Tämä voi tulla ajankohtaiseksi jos perhe oleilee pidempiä aikoja kohdemaassa tai nuori lähtee vaihto-oppilaaksi ulkomaille.

viite: Matkailijan terveysopas Keltakuume http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00041[24.4.2014]

Matkailijan terveysopas Meningokokkitaudit 
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00045[24.4.2014]

Vaihto-oppilaat ja muut opiskelijat - Matkailijan terveysopas - THL / Duodecim
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=54715

Ajoissa liikkeellä

Perusterveen matkaajan tulisi olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen viimeistään 1–2 kuukautta ennen matkaa, sillä neuvonta, rokottaminen ja lääkkeiden hankinta voi viedä yllättävän paljon aikaa.

Varautuminen kannattaa aloittaa jo 2-3 kuukautta ennen matkaa, jos matka suuntautuu eksoottisempaan kohteeseen, matkalle lähtijä on raskaana tai matkaajalla on lääkitystä vaativia perussairauksia. Myöhäänkin rokottautuminen on parempi kuin ei ollenkaan, koska äkkilähdölläkin matkaava voi usein suojautua monilta taudeilta rokottautumalla.

Suojaako rokotteet taudeilta sataprosenttisesti?

Mikään rokote ei anna 100 % suojaa kaikille rokotetuille. Yleensä perusterveellä henkilöllä suojateho on kuitenkin erittäin hyvä. Joitakin rokotteita tarvitaan useampi annos ennen kuin suojateho on riittävä.

Jos on saanut kaikki rokotusohjelman rokotteet, tarvitseeko lisäksi muita rokotteita?

Lisärokotteiden tarve riippuu matkakohteesta sekä matkan luonteesta ja kestosta. Iän tai perussairauksien perusteella laajempi suoja voi olla tarpeen, samoin kuin raskaana olevilla. Lisärokotteiden tarpeen voi arvioida terveydenhuollon ammattilainen. Kannattaa myös perehtyä maakohtaisiin rokotussuosituksiin (Maakohtaiset rokotussuositukset) ennen matkaa.

Mitä riskejä itsensä rokottamatta jättävä matkailija ottaa?

Ääritapauksessa, esimerkiksi keltakuume- tai meningokokkiepidemian yhteydessä, on riski sairastua tautiin, jossa on yli 20–30 % kuolleisuus hoidosta huolimatta. Hepatiitti A on luultavasti tavallisin rokotteella estettävä matkailijan tauti. Hyvin harva hepatiitti A:han sairastuneista kuolee tautiin, mutta tauti voi jatkua useita viikkoja ja rapauttaa yleiskuntoa niin, että esimerkiksi työnteko tai opiskelu ei onnistu. Rokottamaton voi myös levittää tautia muihin ihmisiin palattuaan Suomeen, jolloin viranomainen joutuu estämään taudin leviämisen ja rokottamaan sairastuneen lähipiirin koulussa, kotona, töissä ja hoitopaikassa.

Miten rokotteiden ottaminen käytännössä tapahtuu? Missä rokotteet voi ottaa?

Rokotteita ja malarian estolääkitystä varten vaaditaan aina resepti. Julkisen terveydenhuollon puolella rokoteohjelman ulkopuoliset rokotteet on ostettava reseptillä apteekista. Reseptinkirjoituskäytännöt vaihtelevat kunnittain. Kannattaa tarkistaa omasta terveyskeskuksesta, varataanko ensin aika hoitajan vai lääkärin vastaanotolle. Rokotteen pistäminen vaatii yleensä uuden vastaanottoajan. Yksityisellä puolella matkarokotteita on yleensä lääkäriasemalla, jolloin tarvetta erilliseen apteekkikäyntiin ei ole. Rokotusaika varataan terveyden- tai sairaanhoitajalle, joka hankkii tarvittaessa lääkäriltä ohjeistukset ja myös annostelee rokotteen. Tällöin käynnin yhteydessä maksetaan myös rokotteen hinta.

Rokotuskortti

Rokotuksesta kannattaa pyytää merkintä rokotuskorttiin. Jos rokote vaatii useamman kuin yhden annoksen, on hyvä samalla varata aika seuraavaa rokotuskertaa varten, koska tehosteiden ottaminen unohtuu helposti. Joistain rokotteista on myös saatavilla tekstiviestimuistutus. Kysy asiasta lisää hoitajaltasi. Muista säilyttää rokotteita aina jääkaapissa.

Mitä rokotteet maksavat?

Kansalliseen rokotusohjelmaan kuuluvat rokotteet ovat Suomen kansalaisille ilmaisia. Rokotusohjelman ulkopuolelle jäävät rokotteet, kuten monet matkailijan rokotukset, HPV-rokote yli 15 vuotiaalle ja vesirokkorokote, on maksettava itse. Yksittäisten rokotteiden hintoja voit kysyä apteekista tai lääkäriasemaltasi. Yksityisessä terveydenhuollossa rokotteen antamisesta peritään yleensä pistospalkkio. 

Mistä voi selvittää, mitä rokotuksia on saanut ja ovatko ne voimassa?

Rokotuksista ei toistaiseksi ole olemassa keskitettyä terveydenhuollon rekisteriä, josta saisi selvitettyä, mitä rokotuksia kukin on milloinkin saanut. Annetut rokotukset merkitään lapsena neuvolakorttiin ja koululaisilla sekä opiskelijoilla erilliseen rokotuskorttiin, joka annetaan koulu- tai opiskelijaterveydenhuollosta. Myös armeijassa annetut rokotukset merkitään armeijasta annettavaan rokotuskorttiin. Nämä rokotuskortit tulee itse säilyttää, ja niitä voi täydentää sitä mukaa kun rokotuksia kertyy lisää.

Rokotustiedot selville

Jos et löydä omaa rokotuskorttiasi, ota yhteyttä omaan terveysasemaasi, koulu- tai työterveydenhuoltoon, joilla pitäisi olla tiedot annetuista rokotteistasi tallennettuna. Kun saat tiedot selville, voit kirjata rokotuksesi rokotuskorttiin.

Yksityiset lääkäriasemat, jotkut kunnat ja Taltioni osuuskunta (taltioni.fi) tarjoaa sähköistä rokotuskorttipalvelua.

Entä jos rokotussarja on jäänyt kesken, viivästynyt tai ei muista, mitä rokotuksia on saanut?

Jos rokoteannoksia on otettu suositeltua vähemmän, rokotteen antama suoja jää heikommaksi tai lyhytkestoisemmaksi kuin oikein annostellun rokotussarjan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos suosittelee, että kesken jäänyttä rokotesarjaa ei tarvitse aloittaa uudelleen alusta eikä ylimääräisiä annoksia tarvitse ottaa. Vaikka rokoteannosten väli olisikin suositeltua pidempi, jatketaan sarjaa aina siitä, mihin se on jäänyt.

Miten usein rokotukset pitää uusia?

Rokotesuojan kesto vaihtelee rokotteesta riippuen muutamasta vuodesta aina elinikäiseen suojaan. Perusrokotteista jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja hinkuyskätehoste tulisi ottaa 10 vuoden välein, ja poliotehoste (niihin maihin, joihin sitä tarvitaan) viiden vuoden välein. Tuhkarokko-vihurirokko-sikotautirokotteen suoja on kahden annoksen jälkeen elinikäinen. Hepatiitti A- – rokotteen suoja on vähintään 30-40 vuotta, mutta todennäköisesti elinikäinen ja hepatiitti B –rokotteen suoja on nykytiedon mukaan elinikäinen.

Noin 10 prosentille rokotetuista ei synny hepatiitti B suojaa. Suoja voidaan varmistaa määrittämällä vasta-ainetasot 6-8 viikon kuluttua viimeisestä rokoteannoksesta. Jos perusrokotussarjan jälkeen ei ole syntynyt riittävää suojaa ja toistuva altistus on ilmeistä, rokotussarjan uusintaa suositellaan.

Keltakuumerokotustodistus on voimassa 10 vuotta.

Hepatiitti B –rokotukset Rokottajan käsikirja THL http://www.thl.fi/fi_FI/web/rokottajankasikirja-fi/hepatiitti-b-rokotukset

Kuinka paljon maakohtaiset rokotussuositukset vaihtelevat vuosittain?

Eniten vaihtelua on suosituksissa, jotka koskevat nopeasti laajoja epidemioita aiheuttavia tauteja. Tällaisia tauteja ovat hepatiitti A, tuhkarokko, keltakuume ja polio. Esim. Tadjikistanissa oli vuonna 2010 laaja polioepidemia, jonka yhteydessä tauti levisi Venäjälle, Kiinaan ja muihin lähimaihin. Tämän seurauksena Suomessa THL muutti poliorokotussuositustaan siten, että alueelle matkustavan tulisi ottaa poliotehoste viiden vuoden välein.

Vaikuttaako vuodenaika (esim. sadekausi) tarvittaviin rokotuksiin tai malarialääkitykseen?

Riski sairastua joihinkin tauteihin vaihtelee vuodenajan mukaan. Hyttysten välityksellä leviävää keltakuumetta ja Japanin aivotulehdusta esiintyy selvästi enemmän sadekauden aikaan. Afrikan meningiitti- eli aivokalvontulehdusepidemia alkaa yleensä viileän, kuivan kauden aikana.

Pitääkö Eurooppaan matkustaessa huolehtia rokotussuojasta?

Vaikka kyseessä olisikin tuttu ja turvallinen lomakohde, kannattaa kohteen rokotussuositukset(Maakohtaiset rokotussuositukset) tarkistaa ennen matkaa. Tuhkarokkoa esiintyy edelleen useissa Euroopan maissa. Euroopan maihin matkatessa tulisi joko olla varma siitä, että on sairastanut tuhkarokon, tai ottaa MPR-rokote. Suomen ja läntisen Euroopan ulkopuolella esiintyy yleisesti hepatiitti A:ta ja B:tä esimerkiksi Baltiassa, Bulgariassa ja Kroatiassa. Hepatiitti A:ta on vuoden 2013 alusta lähtien esiintynyt myös läntisessä Euroopassa mm Italiassa, Norjassa, Ranskassa, Saksassa, Irlannissa, Alankomaissa, Ruotsissa ja Iso-Britanniassa.

Hepatiitti B:tä esiintyy kohtalaisesti myös Espanjassa ja Portugalissa.

Lisäksi puutiaisaivokuumetta eli TBE:tä vastaan suositellaan rokotetta matkustettaessa Baltian maihin ja Keski-Eurooppaan, jos tarkoituksena on retkeillä ja oleskella luonnossa pidempiä aikoja.

European Centre for Disease Prevention and Control. Outbreak of hepatitis A in EU/EEA countries – Second update, 11 April 2014. Stockholm: ECDC; 2014.

Hepatiitti B -viruksen kantajien osuus väestössä - Matkailijan terveysopas - THL / Duodecim
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00111

Tarvitaanko kotimaassa rokotuksia ja mitä hyötyä niistä voi olla?

Kansallisen rokotusohjelman rokotteet on hyvä olla kunnossa myös kotimaassa. Lisäksi on hyvä muistaa, että influenssa, joka ei yleensä perusterveelle ole vakava tauti, voi kuitenkin pilata talvilomalle lähdön. Vuotuisen influenssaepidemian huippu sattuu usein juuri hiihtoloman aikaan. Samoin lapsen vesirokko voi pilata perheen matkan, koska sairaan lapsen kanssa ei saa matkustaa lentokoneella tartuntavaaran vuoksi. Tästä syystä koko matka voi peruuntua tai kotiinpaluu siirtyä osalta perheen jäsenistä. Matkavakuutus korvaa sairaan lapsen lisäksi vain yhden huoltajan kulut matkan pidentymisen johdosta. Rokote puutiaisaivokuumetta vastaan voi olla tarpeen, mikäli lomailee pitkään alueilla, joilla tautia esiintyy (lähinnä Turun saaristo ja Ahvenanmaa). 

Onko rokotteiden ottamiselle jotain yläikärajaa?

Ei ole. Vanhemman matkailijan rokotussuojasta tulisi siis huolehtia vähintään yhtä huolellisesti kuin lasten ja työikäisten rokotesuojasta. Rokotteella saatava suoja voi jäädä kuitenkin heikommaksi, koska ikääntyneen ihmisen immuunijärjestelmä toimii osin puutteellisesti. Moni sairaus on myös rajumpi vanhemmalla iällä.

Onko iäkkäämmille matkailijoille erityisiä rokotussuosituksia?

65 vuotta täyttäneiden tulisi ottaa kausi-influenssarokote joka syksy kansallisen rokoteohjelman mukaisesti. Monissa maissa rokotetaan myös keuhkokuumetta, aivokalvontulehdusta ja yleistynyttä bakteeri-infektiota aiheuttavaa pneumokokkibakteeria vastaan.

Voiko raskaana oleva ottaa rokotuksia?

Raskaus altistaa sekä äidin että sikiön infektiotaudeille. Osa infektiosairauksista (esimerkiksi malaria) ovat raskauden aikana vakavampia tai jopa henkeä uhkaavia. Osaan infektioista liittyy sikiön sairastuminen ja keskenmenon tai epämuodostumien riski (vesirokko, vihurirokko, hepatiitti B -kantajuus).

Elävää, heikennettyä taudinaiheuttajaa sisältäviä rokotteita (esimerkiksi keltakuume-, MPR- ja vesirokkorokotteet) ei tulisi antaa raskauden aikana. Muita rokotteita voi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan yleensä antaa turvallisesti myös raskauden aikana. Rokottamisen riskeistä ja hyödystä kannattaa keskustella oman lääkärin kanssa.

On turvallisempaa lykätä matkaa synnytyksen jälkeiseen aikaan, jos matka suuntautuu alueelle, jossa sairastumisriski on suuri eikä ennaltaehkäisevää rokotetta ole mahdollista ottaa.

Matkailijan terveysopas Raskaana olevat http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=54712[30.4.2014]

Voiko raskaana oleva matkustaa malaria-alueelle?

Malaria voi aina olla hengenvaarallinen tauti. Raskauden aikana taudin vaarallisuus korostuu entisestään. Odottavan äidin sairastumisen lisäksi malarialoiset voivat aiheuttaa keskenmenoja, vaurioittaa istukkaa ja vaikean malarian vastasyntyneelle.

Lääkkeistä ja matkustusajankohdista

Malarian estolääkkeistä meflokiiniä voi käyttää raskauden toisen ja kolmannen kolmanneksen aikana. Atovakoni-proguaniili ja doksisykliini eivät sovellu käytettäväksi raskauden aikana. Minkään estolääkkeen suojateho ei ole täydellinen, ja raskauden aikana malaria-alueilla tulee suojautua hyttysiltä tavanomaista huolellisemmin. Kannattaa myös harkita vakavasti, voisiko matkakohteeksi valita alueen, jolla malariaa ei esiinny, tai lykätä matka toteutettavaksi vasta synnytyksen jälkeen.

Matkailijan terveysopas Malarian ehkäisy: Estolääkitys raskauden ja imetyksen aikana http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00031#s8[viitattu 30.4.2014]

Tarvitseeko reppureissaajan ottaa huomioon jotain erityistä rokotusten osalta?

Reppureissaajien rokotusten tarve riippuu matkan kestosta, matkareitistä ja matkakohteen olosuhteiden tasosta. Reppu selässä tehdyt matkat kohdistuvat usein kaukomaille, turisti- ja kaupunkialueiden ulkopuolelle, ja reissaajat kokeilevat usein tavallisesta poikkeavia harrastuksia. Seikkailumatkalla pitää varautua siihen, että hygieniataso voi olla alhaisempi, hyttysille altistuu enemmän ja hoitoa vaativien onnettomuuksien riski on suurempi.

Budjettimatkalaisella kukkaron nyörit saattavat olla kireällä, mutta tarvittavat rokotukset on hyvä laskea matkan kokonaiskustannuksiin, koska matkalla saatu tartuntatauti voi pilata koko reissun tai johtaa pitkäaikaisiin terveysongelmiin.

Mitä rokotteita lapset tarvitsevat Suomen ulkopuolella?

Lasten perusrokotteet tarjotaan pääsääntöisesti neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ohjeen mukaisesti ulkomaille lähtiessä voi olla tarvetta myös yleistä rokotusohjelmaa täydentäville rokotteille. Kansallisen rokotusohjelman rokotteet suojaavat lasta jäykkäkouristusta, kurkkumätää, hinkuyskää, poliota, rotavirusta, pneumokokkitauteja, tuhkarokkoa, sikotautia, vihurirokkoa ja hemofilusbakteerin aiheuttamia vakavia infektioita vastaan.

Rokotusohjelman muuttaminen

Lasten rokotusohjelman rokotteita voidaan myös tarvittaessa aikaistaa tapauskohtaisesti. Keskustele terveydenhuollon ammattilaisen kanssa tarkemmin.

Matkailijan terveysopas Lapset http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=54713 (viitattu 29.4.2014)

Lisärokottaminen

Muiden rokotteiden suositukset vaihtelevat matkakohteittain ja tartuntatautiriskit voivat vaihdella samankin maan sisällä eri alueilla tai matkan luonteen mukaan. Eri maissa vaadittavat tai niihin suositellut rokotteet voit tarkistaa maakohtaisesta rokotussuosituksista (Maakohtaiset rokotussuositukset). Osan rokotteista voi antaa jo vastasyntyneelle (esimerkiksi hepatiitti B -rokote). Osalla rokotteista on alaikäraja, joka johtuu yleensä siitä, että rokotteen suojateho voi jäädä vauvaiässä annettuna huonommaksi (esimerkiksi hepatiitti A- ja hepatiitti A+B -rokote annetaan vasta 1 vuotta täyttäneelle). Vaikka alle kouluikäiset sairastavat A-hepatiitin useimmiten oireettomina, on tartunnan leviämisen riski päiväkotioloissa kotiin palattua paljon lisätyötä aiheuttava tilanne, jonka ehkäiseminen rokottamalla on suositeltavaa.

Matkailijan terveysopas Lapset http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=54713 (viitattu 29.4.2014)

Sijoitus tulevaisuuteen

Osalla rokotteista suoja on elinikäinen. Rokotussuojaa suunniteltaessa kannattaakin huomioida koko tulevaisuuden matkustusura, sillä varsinkin lapset tulevat matkustamaan todennäköisesti elämänsä aikana huomattavasti. Varhainen, kunnollinen suojautuminen on usein järkevämpää kuin jokaista matkaa edeltävät, toistuvat lääkärikäynnit. 

Mitä pitäisi ottaa huomioon, kun lähtee perheen kanssa äkkilähdöllä etelään?

Ennen matkan varaamista kannattaa tarkistaa, onko matkakohteessa terveysvaaroja, joihin varautuminen vie aikaa. Esimerkiksi keltakuumerokotetodistus, jota voidaan vaatia monissa Afrikan ja Latinalaisen Amerikan maissa tulee voimaan vasta 10 vrk rokottamisen jälkeen. Myös malarian estolääkitys valitusta estolääkityksestä riippuen tulisi minimissään aloittaa 1-2 vrk ennen malaria-alueelle saapumista. Lyhyessäkin ajassa voidaan antaa suojaa monia rokotteilla ehkäistäviä sairauksia vastaan, joten lääkäriin tai terveydenhoitajaan kannattaa olla yhteydessä heti, kun äkkilähtö varmistuu.

Ennen matkalle lähtöä tulisi aina huolehtia siitä, että lasten mahdolliset matkalla tapahtuvat tapaturmat tai sairastumiset ovat matkavakuutuksen piirissä. Useimmissa jatkuvissa aikuisten matkavakuutuksissa korvataan myös matkalla mukana olevien alle 16-vuotiaiden lasten matkaan liittyvät tai matkan aikana alkaneet sairaudet. Vakuutusehdoista kannattaa aina tarkistaa erityisehdot ja matkan keston rajat.

Miten lapset voi suojata malarialta?

Malaria-alueelle matkustettaessa suojaudutaan tautia levittäviltä hyttysiltä ja käytetään sopivaa estolääkitystä. Malariaa levittävät hyttyset liikkuvat hämärän ja pimeän aikaan. Malaria-alueilla kannattaa iltaisin pukeutua vaaleisiin peittäviin vaatteisiin ja käyttää iholla ja vaatteissa DEET- tai Ikaridiini-nimisiä kemikaaleja sisältäviä hyttyskarkotteita. DEET-karkotteet sopivat yli kahden kuukauden ikäisille lapsille. Hyttyset kannattaa myös myrkyttää sisätiloista, ovet ja ikkunat suojata hyttysverkoin ja sängyn suojana käyttää hyttysverkkoa. Hyttysiltä kannattaa suojautua myös päivällä, sillä ne saattavat levittää mm. keltakuumetta, denguekuumetta ja Japanin aivokuumetta matkakohteesta riippuen.

Malarianestolääkitys valitaan aina matkakohteen ja -suunnitelman mukaan. Malarialoisen herkkyys eri estolääkityksille vaihtelee alueittain. Lapsilla malarian ehkäisyyn on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska he sairastuvat aikuisia herkemmin malarian vaikeisiin muotoihin. Vauvoille sopivia estolääkitysvaihtoehtoja löytyy, kunhan lapsen paino ylittää 5 kg. Selvitä maakohtaiset suositukset (Maakohtaiset rokotussuositukset) hyvissä ajoin ennen matkaa.

Matkailijan terveysopas Malarian ehkäisy http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00031#s8[viitattu 30.4.2014]

Miten hoidetaan lomamatkalla ripuliin sairastunutta lasta?

Turistiripulin ennaltaehkäisyssä tärkeintä on hyvä käsi- ja ruokahygienia. Tästä huolimatta moni sairastuu matkan aikana. Lapset sairastavat ripulitauteja enemmän kuin aikuiset sekä Suomessa että lomamatkoilla ulkomailla. Lasten rokotusohjelmaan kuuluva rotavirusrokote suojaa myös ulkomailla tapahtuvalta rotavirustartunnalta.

Oireet

Turistiripulin oireet vaihtelevat lievistä vatsakivuista ja ulosteen löysyydestä aina rajuun oksenteluun, ripuliin ja kuumeeseen. Keskimäärin tauti kestää pari päivää ja paranee itsestään, mutta varsinkin lapsilla oireet voivat kestää selvästi pitempäänkin. Joihinkin taudinaiheuttajiin, kuten giardiaan tai ameebaan, voi liittyä viikkoja tai kuukausia jatkuvat vatsaoireet.

Hoito

Turistiripulin hoidossa tärkeintä on riittävä nesteytys. Parasta nesteytystä on ripulitaudin hoitoon tarkoitettu neste (tai jauhepussi, josta tehdään juomaa), joka sisältää suoloja ja sokeria sopivassa suhteessa. Laimeat mehut tai maito käyvät myös hyvin. Rintamaidolla olevan vauvan imetystä tulee jatkaa tehostetusti. Nestettä, esim. laimeaa mehua tai velliä kannattaa antaa jatkuvasti, pieniä määriä kerrallaan. Annetusta nestemäärästä kannattaa pitää kirjaa. Suolen toimintaa hidastavat tai estävät lääkkeet voivat olla vaarallisia, eikä niitä tulisi käyttää lapsilla lainkaan. 

Rajumpioireinen tauti voi nopeasti johtaa varsinkin kuumassa ilmastossa merkittävään nestevajeeseen ja yleisvoinnin heikkenemiseen. Mikäli ripuli tai oksentelu on rajua, juominen ei onnistu, ulosteessa on verta tai lapsi on veltto, tulee hänet viedä heti lääkäriin.

Matkailijan terveysopas Turistiripuli http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_selaus=54728

Mitä tulee tehdä, jos kulkukoira puree?

Mitä köyhempiin olosuhteisiin matkustaa, sitä varovaisemmin eläimiin kannattaa suhtautua esim. vesikauhutartunnan vuoksi. Ihminen saa yleensä vesikauhutartunnan sairaan eläimen puremasta, mutta se on teoriassa mahdollinen myös haavan tai limakalvojen nuolaisun välityksellä. Sairastunut eläin voi käyttäytyä epänormaalisti.

Varsinkin köyhemmissä maissa kannattaa jokainen puremavamma ja siihen mahdollisesti liittyvä vesikauhuriski arvioida lääkärin vastaanotolla.

Ensihoito

Välittömästi eläimen pureman tai limakalvojen nuolaisun jälkeen haava puhdistetaan huolellisesti vedellä ja saippualla ja hakeudutaan lääkärin hoitoon. Altistuksen jälkeen annetulla vesikauhuvasta-aineella ja -rokotussarjalla on hyvä teho, jos ne päästään aloittamaan alle 24 tunnin kuluessa altistumisesta. Haavan asianmukaiseen hoitoon voi kuulua myös jäykkäkouristustehosteen anto sekä antibioottihoito.

Matkailijan terveysopas Rabies eli vesikauhu http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00049[viitattu 24.4.2014]

Mitä, jos joutuu lapsen kanssa lääkäriin ulkomailla?

Koko perheelle tulee aina olla matkavakuutus. Euroopan matkoja varten kannattaa lisäksi hankkia Kelan Eurooppalainen sairaanhoitokortti. Selvitä ennen matkaa vakuutusyhtiön ohjeet sairastumisen varalle ja tallenna vakuutusyhtiön hätätilanteita varten annettu puhelinnumero kännykkään. Sairaalahoitoon joutumisesta tai matkasuunnitelmien muuttumiseen johtavasta sairaudesta kannattaa olla yhteydessä vakuutusyhtiöön mahdollisimman pian.

Monien sairauksien hoitokäytännöt ovat ulkomailla erilaisia kuin Suomessa. Valitettavasti voi käydä niinkin, että turistille määrätään yksityisklinikalla tarpeettomiakin lääkkeitä ja tehdään runsaasti toimenpiteitä, joiden hyöty on kyseenalainen, mutta jotka tuovat palveluntarjoajalle tuloja. Huonon hygienian maissa lääketieteelliset hoitotoimenpiteet voivat altistaa HIV:lle ja hepatiitti B -infektiolle. Yhteys oman vakuutusyhtiön lääkäriin parantaa yleensä selvästi annetun hoidon tasoa.

 
5/2014, FIN/VAC/0022/14o