Rotavirus on tärkein yksittäinen lasten äkillisen ripulitaudin aiheuttaja Suomessa sekä myös maailmanlaajuisesti. Suomessa vuosittain noin 2 400 lasta joutuu sairaalahoitoon rotavirusripulin vuoksi1.
Yleisimmin rotavirusripuliin sairastuvat 6-18 kuukauden ikäiset lapset, mutta vanhemmatkin lapset voivat tautiin sairastua 2. Useimmat lapset saavat rotavirustartunnan viiteen ikävuoteen mennessä 3. Suomessa tauti esiintyy selkeästi kausiluontoisesti: talvella ja keväällä tapauksia on eniten.
Rotavirus tarttuu herkästi lapsesta toiseen. Virusta on erittäin runsaasti ripulipotilaan ulosteessa. Virus säilyy myös esimerkiksi lelujen pinnoilla tartuttavana päivien ajan. Rotavirusripulin itämisaika, eli aika tartunnasta oireiden alkuun, on 2-3 vuorokautta 4.
Rotavirusripulin taudinkuvaan kuuluvat runsas vesiripuli, oksennukset ja kuume. Rajuimmat oireet ilmenevät ensimmäistä kertaa tautiin sairastuvilla ja ne voivat johtaa nopeastikin hoitoa vaativaan nestehukkaan. Erityisesti kaikkein pienimmät lapset ovat alttiita sairaalahoitoa vaativan kuivuman kehittymiselle 4.
Kaikkien ripulisairauksien hoidossa on keskeisintä riittävästä nesteen saannista huolehtiminen 2. Erityisesti pienten lasten kohdalla on herkästi otettava yhteys lääkäriin mahdollisen kuivumatilan arvioimiseksi ja riittävän tehokkaan nesteytyksen suunnittelemiseksi.
Aiemmin ainoa keino koettaa ehkäistä rotavirusripulia on ollut mahdollisimman hyvä käsi- ja muu hygienia. Kehittyneiden maidenkaan hyvä hygieniataso ei kuitenkaan ole estänyt joka vuosi esiintyneitä epidemioita. Rotavirusta vastaan voi saada suojan myös suun kautta otettavalla rokotteella. Rotavirusrokote on otettu yleiseen rokotusohjelmaan, ja rokottaminen neuvoloissa on alkanut syyskuun alussa 2009.
Viitteet:- Rotavirusrokotetyöryhmän raportti 2007, Kansanterveyslaitos 2007.
- Vesikari T. Mikrobiologia ja Infektiosairaudet, Kirja II. DUODECIM, 2003, s. 409-414.
- Parashar UD, Hummelman EG, Bresee JS, Miller MA, Glass RI. Emerg Infect Dis 1998 4(4) 561–570.
- Von Bonsdorff CH, Vesikari T. Mikrobiologia ja Infektiosairaudet, Kirja I. DUODECIM, 2003, s. 518-524.
|