Miten rokotteet toimivat?

Ihminen altistuu jatkuvasti valtavalle määrälle vieraita mikrobeja, joista suurin osa on kantajalleen harmittomia. Osa näistä taudinaiheuttajista joutuu kuitenkin törmäyskurssille elimistön kanssa aiheuttaen sairauksia. Kun sairaus leviää ihmisestä toiseen, voidaan puhua tartuntataudista. Tällöin yksilön sairaudesta muodostuu myös kansanterveydellinen kysymys.

Rokotuksen tavoitteena on aikaansaada vastustuskyky eli immuniteetti tautia tai sen oireita vastaan. Kyseessä on mutkikas prosessi, jossa elimistön oma immuunijärjestelmä aktivoituu ja rakentaa suojan tautia vastaan.

Rokotettaessa elimistöön annostetaan pieni määrä tautia aiheuttavaa mikrobia tai sen osaa. Taudinaiheuttajaa on heikennetty niin paljon, että se ei aikaansaa sairautta. Elimistö kuitenkin tunnistaa taudinaiheuttajan, ja näin kehon omat puolustusmekanismit käynnistyvät. Elimistön B- ja T-valkosoluilla on keskeinen rooli vastustuskyvyn synnyssä. Rokotus aktivoi mm. näitä soluja, minkä seurauksena taudinaiheuttajaa kohtaan syntyy vasta-aineita. Näin luodaan tehokas suoja ilman sairauden aiheuttamia oireita.

Immuunijärjestelmälle on ominaista kyky muistaa. Kun elimistö on kerran – esimerkiksi rokotuksen muodossa – kohdannut tietyn mikrobin ja kehittänyt sitä vastaan vastustuskyvyn, keho osaa jatkossa suojautua samoilta mikrobeilta. Niin sanottujen muistisolujen ansiosta immuniteetti kestää yleensä useita vuosia tai jopa koko loppuelämän.

Mitä suurempi osa väestöstä on rokotettu jotakin tautia vastaan, sitä vaikeammaksi käy taudinaiheuttajan tarttuminen ihmisestä toiseen. Kun tartuntamahdollisuudet pienenevät, myös rokottamattomien sairastuvuus vähenee. Tämän laumaimmuniteetti-ilmiön myötä myös tartuntatautiepidemioiden riski pienenee. Laumaimmuniteetin saavuttaminen edellyttää kuitenkin riittävän suurta rokotuskattavuutta.